28 elokuuta 2015

Uusi kahvinkeitin!


{Tämä postaus ei ole milläänlailla tekemisissä Nespresson valmistajan kanssa. Sitä ei ole minulta pyydetty, enkä saa sen kirjoittamisesta minkäänlaista palkintoa/palkkaa/grediittiä. Olen vain innoissani.}

Noniin. Tässä on kesän aikana tullut poltettua tuhottomasti rahaa kaikkeen turhaan ja tarpeeseen. Ihanhävettää oma käyttäytyminen kun joka kerta tekee mieli ostaa kyllä mutta joka perusostoksenkin (alias ruoka) jälkeen on sellainen olo että ei olisi pitänyt, tai että olisin selvinnyt ilmankin. Minulla on siis jonkinlainen viharakkaussuhde rahan käyttöön. Göh!

Noh, eräs tarpeelliseksi luokiteltu tarvetuote oli kahvinkeitin. Ja sellainenhan me sitten ostettiin kun tosiaan vanha moccamaster vuodelta 82 (?) alkoi vedellä viimeisiään, niin kahvin maun suhteen kuin myös sen vuoksi että pannahinen alkoi valuttaa vettä johdon luota koneen alalaidasta. Olen onneksi vielä säästynyt sähköiskuilta. Puhtaaksi masiinaa ei enää saanut vaikka kokeiltiin etikkaa ja teollisuusmömmöjä jotka ovat siihen tarkoitettu. Ehkä se toisaalta ansaitsikin jo päästä eläkkeelle. 

Käytiin siis gigantissa hakemassa miekkoselle uusi tietokone (gröhm, sen voin kyllä vanhan kahvinkeittimemme puolesta kehaista että tuo miehen tietokone ei selvinnyt 3:kaan vuotta, toisin kuin rakas vanha pannuseni) ja samalla katselimme sitten niitä keittimiä. Olin ilmoittanut jo aiemmin etten moccamasteria huolia, vaan haluan vähintään keittimen jossa on mahdollisuus omien papujen jauhatukseen. Nirsoa? kenties, mutta moccamasterien ja kyseisten härveleiden hinnat pyörii melko samoissa, kun en kuitenkaan olisi voinut ostaa kaikista kalleinta mallia. 

Mitä me sitten ostettiin? Nooooh


TADAA! Nespresso Lattissima + (tai luulisin että se) kapselikahvinkeitin ja maidonvaahdotin.

Ja tästä jos jostain masiinasta ja ostoksesta voi sanoa että oltiin kyllä niin pässiä narussa asiakkaat että ihan hävettää :D

Kun lopulta olimme tietokoneen ostaneet ja painelimme katselemaan keittimiä, hiipi selän takaa sellainen suloinen naikkonen kysymään haluttaisiinko maistaa kahvia. Takaraivoni pieni ääni sanoi ettei olisi pitänyt (en siis kadu ostostani mutta tiedän taipumukseni tälläisissä asioissa) mutta rehellisesti krapulapäivänä äänet olivat aika hyvin hävinneet tinnityksen sekaan. 

Painelimme naisen perässä ja hän kysyi mitä kahvia haluttiin ja siinä sitten maisteltiin vaikka mitä. Noh aloin sitten tosissani kysellä koneesta kaikkia tietoja, koska olen aina ollut skeptinen kapselikoneita kohtaan. Olen pohtinut aina sitä milloin mahtavat kapselien myynti hiipua ja sitten kone onkin turha, tai tulisiko sitä juotua jotain lattea joka päivä? (tyypillistä, kyllä sitä kahvilassa istuisi mutta usein kotona saataviin jokapäiväisiin tuotteisiin kyllästyy..) Voitte vaan arvata kuinka muikkeli puhui meidät ympäri ja antoi vielä tarjoushinnat ja kertoi oman mielipiteensä sen suhteen minkä kokoinen kone esimerkiksi kannattaa opiskelijan hankkia ja miten koneet eroavat toisistaan. 

Kotiin päästyämme päästiin sitten heti kokeilemaan kun tuotteen mukana tuli näytepakkaus lähes jokaista kahvilaatua, joita on melko paljon. Ja onhan se kahvi nyt perkeleen hyvää! Ensinnäkin kahvit on pakattu hyvin ja tiiviisti ettei ilmaa pääse pakkauksen sisään. Kahvi suodattuu omaa linjastoaan pitkin ja maito omaansa. En voi ymmärtää koneita joissa kahvi/tee/jäätee/kaakao-kapseleiden nesteet valutetaan kaikki samaa kanavaa pitkin. Kahvi-aromi persikkajääteessä ei houkuttele. Yksinkertaista ja hyvää. Laite toimii napin painalluksella ja se on pienikokoinen. Eri annoskokoja on neljä, joista kaksi on perinteinen espresso ja suurempi lungo (eli perinteinen kahvi) ja kaksi on latte ja cappuccino.

Maitovaahdottimen ansiosta saan siis tehtyä myös lattea ja muita kahvilaatuja. 
Maitovaahdottimen saa höyrytettyä puhtaaksi ettei tiivisteet jää likaiseksi ja maito pysyy tuoreena astiassa pari päivää kunhna sen nostaa vain jääkaappiin. 

Mutta eihän mikään laite täydellinen ole tietenkään. Tai noh, tällähetkellä en löydä laitteesta itsestään vikaa, vaan lähinnä valmistajassa. Kapselit lähetetään suoraan tehtaalta, joten ne pitää tilata netistä jollei satu asumaan Helsingissä. Sinällään hauska tälläinen lisäeliitti palvelu, mutta tilaaminen aina netin kautta puuduttaa. Ja nettiäkin raivostuttavampaa on tilauksen maksuvaihtoehdot, joista ei löydy kuin luottokorttivaihtoehto. Noh eihän meillä sellaista ole? Ensimmäinen tilaus suoritettiin anopin kortilla ja seuraava kerta saakin olla vasta sitten kun olen suorittanut riittävästi opintopisteitä luottokorttia varten. (Kapselit muuten maksavat alk. 0.40€ eli onhan se kalliimpaa kuin suodatinkahvi)

Eettisesti olin iloinen lukiessani sitoumuksista joihin Nespresso on sitoutunut (mm. kahvin laadukkuus, viljelyperheiden tukeminen jne.) enkä haluaisi epäilläkkään yritystä joka näyttää ulkopuolisesti kovin miellyttävältä. Mutta en minä voi sanoa etteikö Nestlén tukeminen edes välillisesti olisi ikävää. Vai olenko vain liian ankara? Tuotteiden suhteen yritys on joutunut riitoihin muiden firmojen kanssa ja se on saanut kritiikkiä mm hintojensa vuoksi, sekä kapselien saannin rajallisuudesta johtuen. Kapselien metallinen kuori on myös luonnolle rasite, mikäli tuotetta ei kierrätä oikein. Nespresson sivuilta kuitenkin löytyy erillinen kierrätysohjeet sisältävä sivu, josta olin iloinen. Nespresson liikkeisiin voi myöskin palauttaa kapseleita kierrätystä varten, mikäli sellainen sattuu lähellä olemaan. Minä tyydyn metalliroskikseen.  (Jos ajattelisin pelkästään luonnon kannalta asiaa, olisi tavan jauhekahvin ostaminen eettisintä tottakai.)

Noh, olen kuitenkin tyytyväinen koneeseen. Kahvi on laadukasta, herättää unisempanakin päivänä ja sitä kuluu vähemmän. Normaalisti juon neljästä kuuteen kuppia kahvia päivässä, tällähetkellä aamulla riittää yksikin kuppi (kahden ison mukillisen sijaan), koska kahvi on parempaa ja rehellisesti maistuvampaa. Saan siis tiputettua kahvin ja maidon kulutukseni määrää. (En voi valehtelematta sanoa ettenkö olisi ensimmäisenä päivänä kokeillut ainakin kolmea erilaista kahvia kun kone tänne tuli. Pikkuvikoja :D)

Nähtäväksi jää tuleeko tästä meille useampi vuotinen käyttöesine. Säilytin vanhan kahvinkeittimen kuitenkin tuolla kaapissa, jos kaverit ilmestyy kylään ja tarvitsee valmistaa kymmeniä kuppeja kahvia. Siihen saa kelvata aivan tavan suodatinjauhatus.

{Tämä postaus ei ole milläänlailla tekemisissä Nespresson valmistajan kanssa. Sitä ei ole minulta pyydetty, enkä saa sen kirjoittamisesta minkäänlaista palkintoa/palkkaa/grediittiä. Olen vain innoissani.}

28 heinäkuuta 2015

Unelmia kesäillassa

Kuten tuossa eilisessä postauksessani mainitsin, olen kouluun paluun oheella kipeästi kaipaamassa sitä mahdollisuutta kaikkiin uusiin juttuihin, jonka syksy tuo tullessaan. Syksyn aikana on kaikki ihmiset tavoitettavissa ja uusia juttuja voi taas aloittaa. En koskaan ole kärsinyt syysmasennuksesta, koska se on minulle, kouluorientoituneelle ihmiselle, aina ollut uuden alun aikaa, toisin kuin vuoden aikojen painottama kevät. Kevät taas.. noh jokavuotinen ärsyynnys ja mielipaha ja itsensä ruoskinta ettei taaskaan saanut mitään aikaan elämässään jne. Se ymmärtäköön joka voi.

Noh, olen nyt kuitenkin tässä kesän aikana hieman pyöritellyt päässäni että mitähän ihmettä minun pitäisi tehdä jotta joskus saisin esimerkiksi jonkun työpaikan tai edes jonkinlaista nimeä tai kontakteja. Olen käynyt opintosuunnitelmani aika tarkkaan läpi (muutama uusi päivitys on kyllä tulossa mutta kuitenkin) ja olen pohtinut mitä aineita lukisin enemmän ja mitä vähemmän. Tällä hetkellä kun tilanne on se että HOPSini on täynnä vain epämääräisiä määriä kursseja vähän joka alalta, koska niin moni kiinnostaa minua ja olisi ihanaa olla hemmetin pätevä vaikka missä aineessa.

Noh, pakko minunkin on se jossain vaiheessa myöntää että ja sisäistää ettei sirpaleisella todistuksella mitään muuta saa kuin pahan mielen ja pitkäaikaistyöttömän tittelin, jos haluaa oikein negatiivinen olla. Joten sitä on pakko järjestellä.

Koulun suhteen olen myös pyöritellyt hieman jatkokoulutusmahdollisuuksia tai lisäkoulutusta mielessäni, jos saisin riittävän nopeasti tämän alan opiskeltua. Mutta siitä sitten joskus.


Harrastukseni kun pyörivät tuon taiteen ympärillä, niin olen alkanut miettiä myös siinä aktivoitumista ihan tosissaan. Ilmoittauduinkin Joensuun taideyhdistys Harhan jäseneksi tänään ja samalla koitan onneani pääsisinkö heti mukaan syksyllä järjestettävään näyttelyyn yhdellä työlläni. Sen lisäksi olen pohtinyt näyttelyiden järjestämistä heti kun vain saan jotain sellaista aikaiseksi, niin muutamassa Joensuulaisessa baarissa sekä (Joensuun taiteilijayhdistyksenkin kanssa yhteistyötä tekevän) näyttelytila Ahjon tiloissa. Ahjon tiloihin töiden saaminen olisi todella iso juttu, koska kyseessä on kuitenkin aivan virallinen näyttelytila heti taidemuseon vieressä. Ja varauksetkin sinne on tehtävä vuotta etukäteen. Huu, jännittävää.

Noh, tällähetkellä kuitenkin yritän keskittyä ensimmäiseksi tuohon Harhan näyttelyyn, jos vain osallistumiseni hyväksytään. Olisi se hienoa. Siitäkin sitten lisää kun uskallan jo nuolaista. '

Nyt painun pihalle pilaamaan keuhkoni ja toivottelen kaikille hyvää loppuviikkoa. Katsellaan kun taas palailen höpötysteni kanssa.

HIPS!

27 heinäkuuta 2015

Ajantasalle

Vaikka viimeksi kuinka lupailin kaikenmaailman uusia kirjoituksia niin hitaaksihan tämä touhu meni heti alkuunsa kun tentin alkoivat lähestyä ja sitten keksinkin itselleni jo muuta puuhaa (lue: sohvalla röhnääminen hyvällä omalla tunnolla). Ja vähän on ollut sellainen ajatus että jos ei mitään fiksua saa aikaiseksi niin mitäpä sitä sohvalla makaamisesta kirjoittamaan, jollei joku nyt kaipaa jotain asentovinkkejä. Alan olla nimittäin aika hyvä tässä.

Kesään on tähän mennessä mahtunut jo vaikka mitä. Opiskelua, juhannushuumaa, ystävien kanssa hengailua jne. Varsinaisia ei arkeen kuuluvia juttuja voisi nyt mainita mm. sen että lapsuudenystävät kävi Ilosaarirockissa minua tapaamassa, vierailtiin M:n siskon rippijuhlissa, ajeltiin autolla maisemareittejä takaisin piipahdellen epämääräisissä pikku kahviloissa jne. Mutta muuten onkin sitten tullut vain harrastettua tuota aikaisemmin mainitsemaani sohvalla köllöttelyä.

Huomasin itseasiassa että samanlainen fiilis alkaa hiipiä takaraivoon kuin joskus lapsuuden kesinä, kun tekeminen loppui ja koulun alkuun on vielä niin pitkä aika! Olen paattunut työnarkomaani silloin kun joku minut saa puurtamisessa motivoitumaan. Olen jo käynyt läpi ensi syksyn lukujärjestyksen (pääsin hyvällä syyllä ostamaan uuden kalenterin, JES!), mikä ei kyllä ihan perinteiseen yliopisto-opiskelijaan sovi, jos olen yhtään perillä siitä miten nämä kummajaiset viettää kesiään.

Pakko se kai on myöntää. Minulla on ikävä kouluun. Haluaisin jo päästä tekemään asioita ja selvittelemään kauheassa stressissä (jota taidan rakasta enemmän kuin vihata) että mitähän ihmettä sitä elämässään voisi oikein tehdä.

Sitä kaikkea odotellessa. Onneksi tätä kesää nyt kuitenkin vielä on hieman edessä päin. Lämpimiä päiviä on ollut säälittävän vähän ja alan pikkuhiljaa sisäistää sen että voisin oikeasti vaikka toteuttaa itseäni sen sijaan että vain makaisin sohvalla. Syksyllä kuitenkin kiroan sitä ettei minulla ole muka aikaa maalata/piirtää koska on pakko taistella koulutehtävien läpi.

Olen melko toivoton.

Ciao!

01 heinäkuuta 2015

Kesäloma

Ompas noloa! Järkyttävä tauko! Hävettää!

Koko loppukevät meni kouluhommia pakertaessa ja kesän opintoja valmistellessa. Ennen kuin huomaskaan oli koko Kesäkuu jo mennyt ja tänään on jo Heinäkuu! Hyh! Kesä älä mene! Ja hienostihan siinä tämä homma unohtui kun yritti vain saada kesää edeltävät hommat pois alta ennen kuin siirryn todellisiin kesäfiiliksiin (jonka jälkeen niitä ei todellakaan tule tehtyä...)

Kesän vietän siis koulua tehden sekä ihan vain lomaillen, mihin olen nyt kunnolla alkanut päästä sisään (huono puoli se etten sitten saa aikaiseksi mitään vaikka pitäisi.. hyh) ja tässä on nyt viimeiset kaksi viikkoa vain maattu sohvalla, juotu viiniä ja olutta terasseilla ja aina satunnaisesti ahdistuttu siitä että kohta pitäisi jotain tehdä. Sekavaa eikös. Kyllä kyllä, olen  hyvä tässä :D

Olen kuitenkin myös yllättänyt itseni ja kävimme M:n kanssa tässä toissapäivänä pyöräilemässä ja hemmetti se tuntui hyvältä. Aloin tosissani pohtia että pitäisikö minunkin yrittää jotain kevyttä liikuntaa harrastaa. Minusta ei lenkkeilijää saa mutta voisihan sitä ehkä jotain pientä, eikös?

Syksyn alussa olen sopinut ystävän kanssa että hän infoaisi minulle paikallisen miekkailuseuran alkeiskurssien alkamisajankohdan. Kuinka jännittävää! ...Mutta olen kyllä hieman pettynyt ettei se tunnu tämän jännittävämmältä. Minkäs sille tavallaan voi, jos se on urheilua, se ei ole minusta maatamullistavaa. Vaikka kai pitäisi.

Olen yrittänyt myös vaihtaa asennettani, etsinyt omaa lajia ja kokeillut vaikka mitä. Huoh. Haluaisin vain vähän urheilua ja suuria tuloksia, kuten kai jokaikinen sohvaperuna :::DDDD

Eilen illalla kyllä tuli sellainen olo että ei se kävelyllä käynti varmaan pahasta olisi, jos kokeilisi vuosien jälkeen. Joskus oikeasti kävin monta kertaa viikossa lenkillä (miettikää!) Mutta sitten se jäi. Ja jos ollaan rehellisiä, koko sen vuoden mitä sitä pakersin, jouduin pakottamaan itseni sinne ulos vielä vihoviimeiselläkin kerralla. Enkä nyt puhu siitä perinteisestä pienestä laiskottamisesta. En nauttinut siitä yhtään. Hikinen olo oli ällöttävä ja inha. Julkinen juokseminen noloa ja se raahautuminen ulos puudutavaa. Todella tyhmä ajattelumalli eikö? :D mutta siltä se tuntui. Jotenkin sitä vain silloin tuli tehtyä vaikka mitä.

Ja jos syksyllä tuo parempi puoliskokin alkaa köydä jossain höntsötreeneissä, ei tuntuisi siltä että olen tässä suossa yksin vaan voitaisiin tsempata toinen toistamme :) En minä fitnesskroppaa halua, vain kapean vyötärön ja vieman vähemmän yhteen hankaavat reidet. Muut muodot saa jäädä, olen leveästä lantiostani ylpeä ja hartiatkin on jo niin leveät että olen hieman karsastanut uintia sen vuoksi :D etteivät enää leviäisi.

Mutta kyllä minä aina jonkun motivaatiopuuskan näin kesäisin saan, kunhan olen homehtunut sohvalla niin kauan että ihan ärsyttää oma pöhöttynyt olo!

Hyvää lomaa!

16 toukokuuta 2015

Kesäopiskelu, vapautta ja vastuuta

Muutama viikko sitten toimittaja ystäväni haastatteli minua Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaaseen. Koska lehti nyt ei ole kaikkien saatavilla, käyn tässä nopeasti jutun pääpiirteet läpi. 
Juttuhan siis koski opiskelijoiden kesätöitä ja ennenkaikkea kesätyöttömyyttä. Jutussa käytiin minun sekä toisen opiskelijan suunnitelmat kesän ajalta lävitse ja sitä miltä työttömyys tuntuu. Vastasimme niihin perinteisen oloisiin kysymyksiin, mitä hyötyä työttömyydestä kesällä on? pelkäänkö talouteni puolesta? olenko aikaisemmin ollut kesää työttömänä? jne. Tämän lisäksi jutussa oli myöskin haastateltu asiantuntijaa, joka kertoi oman mielipiteensä opiskelijoiden kesätyöttömyydestä sekä sen vaikutuksesta työllistymiseen ja ennenkaikkea suhteiden luontiin tulevia työmarkkinoita varten. (Omalla alallani nämä asiat ovat aika oleellisia, koska en saa valmistuessani suoraa työnimikettä vaan työskentelen nimellä "tutkija" tai "asiantuntija" toisin kuin esimerkiksi opettajat, joilla on suoraan työnimike vastaamaan työpaikkoja joihin hakea.)

Noh, jospa nyt sitten hieman valottaisin omaa tilannettani. Olen tämän kesän työttömänä, ja aion opiskella koko kesän. En valinnut opiskelua suoralta kädeltä, mutta koska työpaikkoja ei hakemisesta huolimatta auennut, en viitsinyt jäädä surkuttelemaan vaan otan kaiken hyödyn kesällä mahdollisesti saavuttamistani opinnoista. Mitäpä sitä itkemään.

Noh tällä aikataululla vaikuttaa siltä että etenen opinnoissani reippaasti. Saan pääaineeni peruopinnot täysin kasaan sekä lähes täysi yhden sivuaineen koottua. Siitä on mukava jatkaa sitten syksyllä ja voin vain todeta että on se kansaneläkelaitoskin tyytyväinen, kun pystyn etenemään vielä ainakin aikataulun mukaisesti. Opintotuen kesä-ajalle sain todella nopeasti, kunhan ilmoitin ne muutamat kurssit jotka ainakin minun on käytävä. Lisää käyn sitten jos ehdin ja tenttejä vain järjestetään. Tuntuu hyvältä voida tehdä jotain hyödyllistä sen sijaan että vain makaisi kotona.

Mitä työttömyyteen tulee, oli asiantuntijakin sitä mieltä että pitkät työttömyysajat eivät olisi hyväksi opiskelijalle, ainakaan tälläisenä aikana (eikä kyllä tällä alallakaan). Hänkin kuitenkin muistutti, ettei tilanne ole niin akuutti jos nyt jonkun kesän sattuu jäämään pois työnteosta. Ei kukaan varmaan koko ikäänsä voi painaa hommia. Ja kun nykyinen työllisyystilanne (varsinkin täällä Joensuussa) on niin huono, niin suurin osa opiskelijoista joutuu hyödyntämään opiskelumahdollisuuden. 
Minä itse olen Joensuuhun muuttoni tiimoilla ja jälkeen ollut puolitoista vuotta työttömänä, ennen kouluun pääsyä. hiemanhan tuo tulos hirvittää, koska eihän työnantajat sitä tiedä kuinka paljon tein töitä työpaikan saannin eteen. Mutta toisaalta, se että minä itse tiedän mikä tilanteeni oli, miksi en kenties saanut töitä ja että oikeasti tein töitä työpaikan saamisen eteen on tärkeintä. Siinä vaiheessa voin olla rehellinen itselleni ja ennenkaikkea työnantajalle, mikä varmasti taas näkyy myös heille. 

Olen lukenut nyt kesän kynnyksellä kauheasti erilaisia houkuttimia työttömän kesään, ulkomaan reissuista erilaisiin pätkätöihin ja vapaaehtoisprojekteihin. Houkutteleehan nuo, mutta näistä monen kohdalla tulisi olla jonkinlainen alkupääoma, jolla hommaa lähtee toteuttamaan. Tai noh, ei välttämättä, mutta minä tarvitsisin. En pystyisi rentoutumaan mikäli ainut mahdollisuuteni liikkua paikasta toiseen on liftaaminen tai jonkun toisen luona työvoimapalkalla majoittuminen. Haluaisin kuitenkin kyetä kokemaan jotain (vähättelemättä tälläisten kokemusten arvoa) ilman että stressaisin ja pelkäisin kokoajan sitä mistä saan seuraavan ateriani. En ole kovinkaan joustava ja rento persoona talouden suhteen. 

Omasta puolestani suosittelen opiskelua kesätöiden jäätyä saamatta tai aivan vapaaehtoisestikkin. Se edistää opintoja, antaa mahdollisuuden vapaampaan aikatauluun luku-urakoiden suhteen (ja muiden suunnitelmien!) ja tekee monesti tenttikirjojen kahlaamisestakin miellyttävämpää, kun voi heittäytyä nurmikolle kaikessa rauhassa esim limpparin tai noh.. kaljan kanssa. Itse laitoinkin tavoitteekseni opiskella rennontehokkaalla tahdilla, toteuttaa itseäni luovasti aina kuin ehdin ja täysin myös levätä tulevan kesän aikana. 

Ja on tässä muuten toinenkin hyvä puoli. Kukaan ei tule sanomaan että olet juuri tämän ilosaari-vkl:n iltavuorossa, kun kaverit istuu laiturin nokassa juoden sangriaa! Jes!